Flunssaa pukkaa

Ensimmäinen leskenlehti bongattu, naapurin pihassa kukkivat krookukset, linnut pitävät kevätkonserttiaan. Hyvältä näyttää, vihdoinkin. Paitsi että mä sain ensimmäisen kevätflunssan; tämä päivä on kulunut sohvalla torkkuen. Äsken ompelin itselleni harmaan pipon akuuttiin tarpeeseen. Pinkki silityskuva on Farbenmixiltä. Pahoittelut tökeröstä kuvan rajaamisesta, en vain viitsi esitellä flunssanpunaista nenääni täällä.

Lisäksi pari viime viikolla valmistunutta ompelusta; pipo pian 9-vuotiaalle kummipojalle, sekä hamonen ystäväni ihanalle 7-vuotiaalle oman mekkokankaani jämästä.

Ei mulla muuta tänään, palaan vaakatasoon. Heippa.

Kaaleppi

Vanhan koiran itsepäisyys

Kaalepista tulee sitä itsepäisempi mitä vanhemmaksi se tulee. Välillä on hermot tiukilla kun neuvotellaan käännytäänkö tästä vai mennäänkö eteenpäin. Siinähän sitten jökötetään. Se ei millään tahdo ymmärtää, että joskus on aika tiukilla ja on tehtävä lyhyempi lenkki. Sitten koitetaan joka välissä kääntyä metsään tai mihin tahansa muualle paitsi kotiin. Ja kun neuvottelut ei tuota sille tyydyttävää tulosta, niin sitten heittäydytään lumihankeen joko kierimään tai käydään vaan maate aivan kuin sanoen, että minä jään muuten tähän. Joskus jätän sen siihen makaamaan ja jatkan matkaa, jolloin se kirmaa kiireesti perään.

Toisaalta, se että Kaaleppi uskaltaa olla eri mieltä, on merkki siitä että se luottaa minuun. Kaaleppi tuli mulle 5,5 vuotta sitten luurangon laihana, arkana, mitään osaamattomana ja kokemattomana. Se pelkäsi kaikkia ja kaikkea. Pikkuhiljaa siitä on kuoriutunut kaunis, terve ja lihaksikas koira, joka on iloinen ja tervehtii rohkeasti kaikkia. Sen voi ottaa mukaan minne tahansa, olen mielestäni kouluttanut sen hyvin. Mitä ei tietysti uskoisi kun lukee yllä olevan, heh.

Minunhan pitäisi olla onnellinen, että se luottaa minuun niin paljon, että uskaltaa olla eri mieltä. Ja olenkin, totisesti olen. Olen siitä iloinen ja sydämeni pakahtuu ylpeydestä aina kun joku sanoo että onpa sinulla hieno koira (ja sitä tapahtuu usein).

Alla kuva Kaalepista silloin kun se oli juuri tullut minulle. Katsokaa tuota surullista katsetta. Toinen kuva on otettu vähän aikaa sitten juuri edellä kuvaamastani tilanteesta. ;-)

Mekkotehdas

Täällä on valmistauduttu (lämpimään) kesään leikkelemällä kasa mekkoja. Pari itselle, loput veljentytöille ja ystävän lapsille.

Kuvassa olevan polvimittaisen mekon ompelin itselleni ihanan pehmoisesta viskoositrikoosta. Kaava on Ottobre:n Jungle Stripes, joka on oikeasti lasten kaava, mutta suurin (170) koko on juuri passeli M-kokoiselle. Helmaa levensin hiukan, jätin hihat ja helman huolittelematta ja silitin helmaan samettikuvan. Kangas sekä silityskuva ovat molemmat Fb:n Kangashamstereista. Helma ei ole oikeasti vino, vaikka kuva niin väittääkin.

Lisää mekkokuvia tulossa, kunhan laulatan ompelukonetta ensin.

Mukavaa sunnuntaita! Mä vien Kaalepin nyt ulos.

Kevään merkkejä

Tein pääsiäsretken mummilaan. Sää suosi ja junamatkakin meni kommelluksitta. Kymijoen rannalla oli rauhallista; kivaa käydä välillä pois kotimaisemista. Mummikin tykkäsi.





Kotona kävi tänään myllerrys. Varma kevään merkki tässä huushollissa on se, että kamat vaihtavat paikkaansa. Nyt olohuoneessa on enemmän tilaa. Ensi viikonloppuna laulaa sitten maalisuti; ainakin ruokapöytä saa uuden maalikerroksen.

Makkarissa ei ole muutokselle mahdollisuutta. Se on ahdas, kuten kuvasta näkyy. Tavaraa on paljon ja mistään ei voi luopua. Onko tuttua? Kuvassa näkyy tädiltä saatu ihana vanha senkki joka toimii kangaskaappina. Kankaita on myös senkin alla olevissa laatikoissa. Nurkassa olevan Billnäsin pöydän pelastin ystävien ulkokatoksesta. Siinä on aina ompelukone käyttövalmiina. Laatikoissa on ompelutarvikkeita. Kummallekin kalusteelle on siis selkeä tarve, tosin pöytä voisi olla pienempikin. Mutta en tahdo luopua Billnäsistä kun se ei mahdu vinttiinkään. Olkoon siis ahdasta, eihän täällä asu kun minä ja Kaaleppi. Toisella ehjällä seinällä on kiinteä kaapisto, josta osa toimii lisätilana kirjoille.

Haaveilen ikuisesti muutosta hieman kauemmas, jotta saisin edes pienen pihan. Näillä pääkaupunkiseudun hinnoilla ei vaan ole yksinäisellä paljoa varaa rivareita ostella. Välillä leikittelen ajatuksella, että muuttaisin takaisin kotikaupunkiini, jotta haave pihasta toteutuisi. Se ei tunnu houkuttelevalta (muutoin kun asumismukavuuden puolesta), koska kaikki ystäväni ovat täällä. Vi ses.