sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Manna sai kodin!

Manna sai kodin tätini ja hänen miehensä luota! He menettivät jokin aika sitten lähes 15-vuotiaan vehnäterrieri-tyttönsä vanhuuden vaivoihin, ja nyt oli sopiva aika uudelle koiralle. Rakkaus syttyi ensitapaamisella ja oli molemminpuolista. Olen Mannan ja uusien omistajien puolesta todella iloinen.

Silti olo on aivan kauhean haikea. Aamulla tuli jo itku, kun minulla on niin kova ikävä Mannaa. Manna toi tähän taloon elämää, siinä on kyllä varsinainen koirapersoona, jonka edesottamuksille sai nauraa. Ja välistä kiristellä hammastakin. Kaaleppikin selvästi nautti tytön seurasta. Harkitsin kyllä Mannan pitämistä itsekin, mutta näin on parempi. Näinhän sen piti mennäkin; Manna oli meillä kotihoidossa sen aikaa kun sille etsittiin pysyvää kotia Rekku Rescue ry:n kautta. Kaaleppihan tuli mulle aikoinaan juuri Rekkujen kautta.

Ja mikä parasta: Manna sai maailman parhaan kodin ja pääsemme sitä tapaamaan aina kun tahdomme!


Joulu oli rauhallinen. Matkustimme Kotkaan, siellä oltiin lähes koko perheen voimin. Tuli syötyä hyvin. levättyä ja ulkoiltua kipakassa pakkassäässä. Välipäivät olin töissä.

Uusi vuosi alkaa uusilla tuulilla, sillä aloitan maanantaina uudessa työpaikassa. Tämä on NIIN tervetullut muutos! Olin todella onneton edellisessä ja jo sekin, että työmatkani lyhenee tunnilla päivässä, on paljon.