Halvat huvit

Naureskelen täällä katketakseni googlen käännöksille. Kokeilkaapa vaikka kääntää blogi englanninkieliseksi -jo irtoaa lystiä halavalla.


Kuva on viime kevättalvelta. Aurinkoa on jo ikävä!

Mekko ja uusi perheenjäsen

Tässä viime viikolla valmistunut mekko. Koko on 122/128 ja kaavana vanha tuttu Farbenmix:n Hannah. Lisäyksenä laitoin sivusaumaan taskun. Mekko meni 6-vuotiaalle Eeville, joka oli toivonut äidiltään "Petran tekemää mekkoa". Kettukangas on Farbenmixiltä ja minttu jotain puuvillaa. Molemmat Fb:n Kangashamstereista.

Ja lopuksi kuva kanista, joka muutti meille viime viikolla. Tämä on joululahja hyvältä ystävältä. Kani on elekieleltään hieman pelokkaan oloinen, ilme on kuitenkin iloinen. Ehkä sillä on vain painavat korvat.

Pari viime kesäksi valmistunutta mekkoa. Keltainen meni ystäväni 7-vuotiaalle. Kaava on vanha tuttu Farbenmix:n Hannah. Tällä kertaa jätin vain kumpparit pois hihansuista ja toimii hyvin näinkin kun hihasta tekee lyhyen. Koko on muistaakseni 122.

Trikoinen Hannah tuli 2-vuotiaalle veljentytölleni. Trikoo on mahtava materiaali pikkutyttöjen mekkoihin. On mukava päällä eikä vaadi silitystä.

Uusi lelu

Otsikko sen kertoo: mulla on uusi lelu ja rakastan sitä jo nyt! Digijärkkäri Nikon D3100, jonka ostin käytettynä. Oiva peli tällaiselle aloittelevalle järjestelmäkameran käyttäjälle. Aukot ja valotukset ynnä muut ovat mulle täyttä hepreaa, joten keväällä tie vie valokuvauskurssille. Katselin jo Työväenopiston sivuja ja pian saa ilmottautua kevään kursseille. Siihen asti mennään automaattiasetuksilla.


Toivoa sopii siis, että jatkossa täällä on nähtävillä hieman laadukkaampia kuvia. Ehkä.


Helsinki on saanut kauniin lumivaipan. Kyllä on mukavaa kulkea metsässä, kun siellä näkee pimeässäkin eteensä. Maan jäätyminen tietää myös sitä, että on aika aloittaa lintujen talviruokinta. Meidän talon takana on pieni puistikko, jonne äsken ripottelin ruokintapisteitä. Ruualle oli selvästi kova tarve, sillä kuhina oli melkoinen. Huusivat kai syödessään, että: "Jo oli aikakin!".

Luin viimeisimmästä Suomen Luonto -lehdestä, että Talitiaiset eivät osaa varastoida ruokaa. Näin ollen ne ovat riippuvaisia ihmisen suorittamasta talviruokinnasta. Tärkeätä on muistaa se, ettei alotettua ruokintaa saa lopettaa, tai linnut voivat menehtyä.

Mukavaa sunnuntaita! Mä talsin pian Kaalepin kanssa siskolle juomaan veljen synttärikaffet.

Rose

Hyvää matkaa Rose, sinä ärsyttävyyteen asti oman arvosi tunteva piski. Olit meille kaikille kovin rakas, ikävä on jo nyt.

Kekseliäät ampiaiset

Bongasin kesällä Keskuspuistossa ihmeelliseen ampiaspesän. Kekseliäät pikkukaverit olivat tehneet pesänsä oksaan tökättyyn lasten toppahanskaan. Erittäin hyvin oivallettu amppareilta; helpolla saivat itselleen mitä säänkestävimmän kotikolon. Pesä oli aivan polun vieressä, mutta se sai olla siinä rauhassa koko kesän.

Lähetin kuvan Suomen Luonto -lehteen ja se julkaistiin numerossa 6/2012 Havaintokirja -palstalla. Viimeksi kun polkua kävelin, oli hanska pudonnut oksasta, mutta niin olivat kadonneet ampiaisetkin syksyn myötä.

Terveiset Varsovasta!

Terveiset Varsovasta! Tuli taas vietettyä viikko äidin ja isän luona. Kivaa oli ja aika meni aivan liian nopeasti.

Varsova on ihana kaupunki! Sopivan rosoinen. Sillähän on hyvin surullinen ja rankka historia; kaupunki on rakennettu kokonaan uudestaan toisen maailmansodan jälkeen. Hyvin ovat onnistuneet varsinkin vanhan kaupungin suhteen; se on restauroitu erittäin siististi vanhojen kuvien mukaan. Tällä kertaa emme käyneet vanhassa kaupungissa lainkaan, aika meni niin nopeasti.

Hieman matkaa varjosti se, että tiesin, etten näkisi vanhempieni koiraa enää tämän jälkeen. Rose on 11 vuotias ja jo huonossa kunnossa, elämänsä jatkoajalla. Oli surullista katsoa, kun se ei enää jaksanut leikkiä niinkun se vielä viime kesänä teki. Rose nukkuu pois pian tämän kirjoituksen jälkeen. Hyvää matkaa rakas.

Stokkalta löysin kauan kaipaamani Happy Lightsit!!

40 vee pileet

Täytin alkukesästä 40 ja pidin heinäkuun alussa kekkerit lähipiirille. Juhlapaikkana toimi isovanhempien vanha kotitalo, joka on pikkuhiljaa siirtymässä meille mökiksi. Juhlat olivat huisin onnistuneet. Mikäs tässä on juhliessa, kun omistaa maailman rennoimmat kaverit, jotka osaavat pitää hauskaa. Myös oma sisarusparveni sulautui loistavasti mukaan. Vieläkin hymyilyttää kun katselen kuvia juhlista.

Vaikka juhlat olivat kaikin puolin pienimuotoiset, olin ehtinyt stressata niistä koko kevään. Kannoin selkä vääränä kirppareilta astioita, aterimia, tekstiilejä. Ompelin viirejä, maalasin pihakalusteita. Näitä kuvia on mukava katsella, kun virun kotona kipeänä. Lämpöä on jo kuudetta päivää.

Ylläolevissa kuvissa meno oli melko rauhallista. Tietäähän sen, miten siinä sitten kävi:

Pipoi

Pipotehdas on käynnissä. Aivan hurja kutomisvimma on saanut mut valtaansa näiden ihanien syyslankojen myötä.

Uusia lankasävyjä

Alkava syksy nostattaa taas kutomisvimmaa ja värimaailma vaihtuu kesän heleydestä tummempiin sävyihin. Nyt kauppoihin on tullut ihania uusia sävyjä Novitan Isoveli-langasta, joka on muuten superhyvää pipolankaa.

Marjassa

Sunnuntaina kävästiin maalla keräämässä marjat puskista. Punasta oli hirveästi, en edes jaksanut kerätä kaikkia. Mustia ja karviaisia tuli vain kourallinen. Mustikkaa olisi ollut niin paljon kun olisi jaksanut kerätä, mutta flunssa verotti voimia ja tähän pystyin. Kaaleppi pitää kuvassa tiukkaa marjavahtia. Herra nautti maalla olosta taas täysin rinnoin; se etsi itselleen sopivan pehmeän pläntin ja käänteli siinä onnellisena kylkeä koko päivän samalla kun emäntänsä huhki marjapensaikossa.

Maanantaina sitten marjat mehuiksi. Koko päivä siinä meni keitellessä, mutta tuli sitä mehuakin. Käytin ekaa kertaa mehumaijaa, on siinä kätevä peli.

Lopuksi vielä kirpputorilta löytynyt ihana vanha vanerirasia.

Huopikkaat!

Mieli on jo talvessa, vaikka helle hellii (ja painostaa). Löysin nimittäin kirpparilta nämä ihanat harmaat Lahtisen huopikkaat juuri oikean kokoisina (38) naurettavan halpaan, kympin hintaan. En voinut uskoa korviani, äkkiä kaappasin huopikkaat syliini ja mutisin ostavani ne -ennen kuin joku muu ehtii. Tuossa ne nyt jököttävät olohuoneen lattialla, taidan silti siirtää ne kellariin odottamaan lumisempia kelejä. Hieman ne vaativat puhdistusta, mutta tuohon hintaan sen tekee vain mielellään.

Kirpparilöytöjä ovat myös nämä kaikki lasiesineet, kaikki tältä kesältä. Saara Hopian Näppyläkulho ja ihana Kumelan lila vaasi. Vihreät maljakot ovat mysteeri, mutta kauniita silti. Näyttävät suomalasiltä, mutta en ole varma. Tunnistaisikohan joku?

Huomasin, ettei blogger välitä tekemistäni kappalejaoista, vaan tunkee koko tekstin putkeen. Myöskään fontti, jonka olen valinnut, ei ole sama joka julkaistaan. Murr!

Lomaa

Toinen lomaviikko menossa, hirvittää jo nyt kuinka nopeasti aika menee! Viime viikko oltiin mökillä. Itselläni ei ole autoa, joten mökillä käynti on jäänyt vähäiseksi. Nyt kuitenkin ihana ystäväpariskunta lainasi minulle autoaan. Riemusta hihkuen pakkasin Kaalepin sekä tuhat kiloa tavaraa mukaan ja huristettiin maalle. Ajaminen oli jännittävää, koska ajelen niin harvoin. Selvisin kuitenkin kunnialla sekä Helsingin keskustasta että moottoriteistä. Hyvä minä!

Mökki on isovanhempieni vanha kotitalo ja pikkuhiljaa siirtymässä meille mökkikäyttöön. Nyt siellä ei ole kukaan tehnyt pihatöitä sen enempää kuin on välttämätöntä. Naapurin kiltti setä onneksi ajaa ruohon säännöllisesti, joten ihan villiintymään piha ei ole päässyt. Veljeni käy siellä myös kavereidensa kanssa ja pitävät metsää ja pihaa jonkinlaisessa kuosissa.

Puuhaa riitti. Tonneittain lehtiä, varmasti monelta vuodelta. Veljeni avovaimo oli lasten kanssa siellä apuna, mistä olen suuresti kiitollinen. Sekä avusta, että seurasta. Kiitos vaan Petra, jos tätä luet. ;-)

Kaaleppi nautti sydämensä kyllyydestä kun sai olla ulkona kaiket päivät ja ilman hihnaa. Siellä on niin vähän liikennettä, että lenkilläkin se sai olla vapaana.

Olen varmaan maininnutkin, että täytin alkukesästä 40 ja aion pitää pirskeet mökillä heinäkuun alussa. Nyt bileisiin on enää alle 3 viikkoa ja piha on onneksi kunnossa. Hommaa silti riittää vielä. Olen hamstrannut pihalle kalustustamistä vaan olen halvalla tai ilmaiseksi saanut; maalausta siis tiedossa.


Eilen näytin hieman maalisutia mm. rumille peltipurkeille. Lisäksi nuo kirpparilta parilla eurolla löytyneet lautasteline ja maustehylly saivat väriä pintaansa. Leipäkorin maalaus ei sujunut ihan niinkuin römssöössä; pirulainen imi maalia sisäänsä kauheasti ja laski ne sitten läpi paperille. Uusintakerrosi tulossa spraypurkista, jahka ehdin.

Pikapostaus eilen valmistuneesta mekosta, itselle. Kaava on Jungle Stripes, Ottobre 3/12. Tämähän on lasten kaava, mutta koot menevät 170cm:iin saakka. Tämä suurin koko on juuri passeli, tosin lisäsin helmaan leveyttä, jotta saan mekosta A-mallisen. Lisäksi poistin kaavassa olleet laskokset edestä ja takaa, sekä ompelin taskut sivusaumoihin. Pitäähän nenäliinan paikka olla. Alkuperäisessä kaavassa on paikkataskut; niitä en halunnut. Kangas on Nanson trikoota, jonka onnistuin saamaan Fb:n Kangashamstereista parin viikon huutelun jälkeen. Me like it!!!

Pikkukaveri kävi parvekkeella nokkimassa pesänlämmikettä Kaalepin peitosta. Otin peiton pois kun lintu oli lähtenyt ja laitoin koirankarvoja tilalle. Nekin kelpasivat.

Pompoms ja kirppistelyä

Väsäsin aamulla pari pompomia. Tuo keltainen on ensimmäinen ja siitä tulikin hieman muotopuoli.

Kirppiskierroksia on tultu taas tehtyä. Löytyi ihana tikattu peitto sohvalle vain 4 eurolla. Lisäksi Kehrä tarjoilulautanen, Sarviksen mukeja (loistavia retkimukeja!), ihana maljakko ja helmikoru jollein pikkutytölle. Ja tuo maljakko on aivan super ihana! Se on varmaankin jonkun itsetekemä, värit ovat niin ihanat!!

Lisää postia myöhemmin, mm. maailman rumin mekko.