Halvat huvit

Naureskelen täällä katketakseni googlen käännöksille. Kokeilkaapa vaikka kääntää blogi englanninkieliseksi -jo irtoaa lystiä halavalla.


Kuva on viime kevättalvelta. Aurinkoa on jo ikävä!

Mekko ja uusi perheenjäsen

Tässä viime viikolla valmistunut mekko. Koko on 122/128 ja kaavana vanha tuttu Farbenmix:n Hannah. Lisäyksenä laitoin sivusaumaan taskun. Mekko meni 6-vuotiaalle Eeville, joka oli toivonut äidiltään "Petran tekemää mekkoa". Kettukangas on Farbenmixiltä ja minttu jotain puuvillaa. Molemmat Fb:n Kangashamstereista.

Ja lopuksi kuva kanista, joka muutti meille viime viikolla. Tämä on joululahja hyvältä ystävältä. Kani on elekieleltään hieman pelokkaan oloinen, ilme on kuitenkin iloinen. Ehkä sillä on vain painavat korvat.

Pari viime kesäksi valmistunutta mekkoa. Keltainen meni ystäväni 7-vuotiaalle. Kaava on vanha tuttu Farbenmix:n Hannah. Tällä kertaa jätin vain kumpparit pois hihansuista ja toimii hyvin näinkin kun hihasta tekee lyhyen. Koko on muistaakseni 122.

Trikoinen Hannah tuli 2-vuotiaalle veljentytölleni. Trikoo on mahtava materiaali pikkutyttöjen mekkoihin. On mukava päällä eikä vaadi silitystä.

Uusi lelu

Otsikko sen kertoo: mulla on uusi lelu ja rakastan sitä jo nyt! Digijärkkäri Nikon D3100, jonka ostin käytettynä. Oiva peli tällaiselle aloittelevalle järjestelmäkameran käyttäjälle. Aukot ja valotukset ynnä muut ovat mulle täyttä hepreaa, joten keväällä tie vie valokuvauskurssille. Katselin jo Työväenopiston sivuja ja pian saa ilmottautua kevään kursseille. Siihen asti mennään automaattiasetuksilla.


Toivoa sopii siis, että jatkossa täällä on nähtävillä hieman laadukkaampia kuvia. Ehkä.


Helsinki on saanut kauniin lumivaipan. Kyllä on mukavaa kulkea metsässä, kun siellä näkee pimeässäkin eteensä. Maan jäätyminen tietää myös sitä, että on aika aloittaa lintujen talviruokinta. Meidän talon takana on pieni puistikko, jonne äsken ripottelin ruokintapisteitä. Ruualle oli selvästi kova tarve, sillä kuhina oli melkoinen. Huusivat kai syödessään, että: "Jo oli aikakin!".

Luin viimeisimmästä Suomen Luonto -lehdestä, että Talitiaiset eivät osaa varastoida ruokaa. Näin ollen ne ovat riippuvaisia ihmisen suorittamasta talviruokinnasta. Tärkeätä on muistaa se, ettei alotettua ruokintaa saa lopettaa, tai linnut voivat menehtyä.

Mukavaa sunnuntaita! Mä talsin pian Kaalepin kanssa siskolle juomaan veljen synttärikaffet.