Tuulettelin eilen täkkiäni parvekkeella kaikessa rauhassa, kun täkille lensi talitiainen keikistelemään. Tai ainakin mun lintutietämykselläni (mikä on surkea) se näytti talitiaiselta.

Hetken päästä se lensi pois ja palasi kaveri mukanaan. Ei mennyt kauaakaan, kun lintuja oli peitolla ainakin viisi. En tiedä mikä niitä peitossa viehätti, jotain ne nyppivät (koiran karvoja varmaan). Niitä oli tosi kiva katsella.

Innoistuin tänään tekemään pari korua itselleni. Syksyisiä; molemmissa on vihertäviä sävyjä. Olen kaivannut hieman näyttävämpää rannekorua, sellaista jonka voisi pukea juhliin. Äidiltä jo tilasin itselleni hopeisen krokotiiliketjun (?), mutta sen valmistumista odotellessa nämä käyvät hyvin. Ei niin, että juhlia olisi lähiaikoina tiedossakaan.

Kaksi viikkoa sitten olin Irlannissa hyvän irlantilaisen ystävän häissä. Häät olivat Mullingarissa, co. Westmeath:ssä, keskellä Irlantia. En ole varmaankaan täällä kertonut, että asuin Irlannissa vuodet 1997-2001. En ole vieraillut siellä lähtöni jälkeen, mutta oli hienoa huomata, että jotkut ihmissuhteet säilyvät vuosienkin saatossa, vaikka ei suuremmin oltaisiinkaan tekemisissä.

Minulla oli silloin Irlannissa "adoptio-perhe" maalla (itse asuin Dublinissa), jossa vierailin lähes joka viikonloppu. Nyt naimisiin mennyt morsian on tämän perheen nuorin tytär ja hyvä ystäväni -niinkuin koko perhe on.

Lupasimme puolin ja toisin, ettei tällaisia 9 vuoden katkoja tapaamiseen enää tulisi. Seuraava Irlannin matka ajoittunee toukokuulle, sillä silloin on tiedossa uudet häät.


Lopuksi kuvat ennen ja jälkeen. Ostin kirpparilta 50 sentillä tämän paitapuseron hirvityksen ja tein siitä hamosen 3,5 vuotiaalle Nuppu-tytölle. Kyllä kannatti. En saa kuvan sävyjä oikeanlaisiksi. Luonnossa pohjakangas on kaunis lila.

Ystävän lapsi sai kuplamekon. Siinä on kuulemma hyvä tanssia, hih.

Haaveilen..

Ylläolevat kuvat sivuilta www.marimekko.com.

Haaveilen Anu Penttisen Marimekolle suunnittelemasta "Sukat makkaralla" -kannusta. Se henkii 70-lukua ja on yksinkertaisesti täydellinen ja kannua voisi käyttää myöskin maljakkona. Toinen haaveeni on myöskin Marimekolta: Oiva-teekannu. Ihana!


Bloggailu on jäänyt vähemmälle viime aikoina. Kesä oli remontin keskellä oli rankka ja syksy on tuonut omaan sekä lähipiirin elämään surua ja sekä murhetta.


Mutta myös iloa ja onnea pienen ihmisen muodossa. Pikkuveljeni perheeseen syntyi ihana pieni tyttö. Hänelle tein peiton Joel Dewberryn Sparrows-kankaasta, toisella puolella on Eurokankaasta viime talvena ostettu fleece. Välissä vanu lämpöä tuomassa. Kankaat eivät ole luonnossa noin sinisävyisiä. Kamera vääristää sävyjä ja olen tällä hetkellä vailla kuvankäsittelyohjelmaa.


Isosiskolle syntyi tämä mekko vanhalla tutulla Farbenmix:n Hannah-kaavalla. Alla kuva vielä oman äitini pikkuiselle neulomasta pitsiunelmasta. Voiko olla suloisempaa?