Niistä kahdeksasta vuodesta, jotka asuin poissa kotimaasta, asuin neljä Irlannissa. Se maa jättää lähtemättömän jäljen ihmiseen. Varsinkin musiikki tuo paljon muistoja mieleen; irlantilaiset ovat todella musikaalisia. En muista montaakaan pubi-iltaa irlatilaisten kanssa, jolloin ei loppuillasta olisi ollut musasessiota. He herkeävät hyvin helposti laulamaan ja jammailemaan. Sydän on joskus pakahtua, kuten nyt kun kuuntelen Christy Moorea.

http://www.youtube.com/watch?v=rH2wDyypszM

http://www.youtube.com/watch?v=LIh5dUOz824

Sisko kävi kylässä ja toi tullessaan ihania tulppaaneita. Syötiin laskiaispullia, käytiin Kaalepin kanssa lenkillä ja kannettiin vanha pesukone ja täyspuinen ovi vintille. Hommasta ei meinannut tulla mitään kun nauraa rätkätettiin niin että mahaan sattui. Testattiin myös päiväkaljalla paikallinen kulmabaari, jossa en ole tämän 6 vuoden aikana käynyt kertaakaan. Kiva kun kävit, Emmi. Tule taas pian.

Pieni sivupöytä ja taulu ovat kirppislöytöjä, sinivalkoinen vaasi on 40-vuotislahja.

Jokainen päivä on ystävänpäivä, mutta kun sitä nyt kerran joka tuutista tulee:
Parhainta Ystävänpäivää kaikille ystävilleni, kaukana ja lähellä.

Paljon Onnea Äiti!

Äidille, siellä kaukana. Kun käyt tätä kuitenkin lukemassa.

AURINKOA SYNTYMÄPÄIVÄÄSI!

t. Petra ja Kaaleppi Karvakorva




Joko on ikävä näihin maisemiin? Kesällä istutaan sitten taas laiturin nokassa. :-)

Kevättä ilmassa?

Pari kuvaa viime maaliskuulta. Pian se aurinko taas ilmestyy.

Sitä odotellessa olen kutonut pipoja sormet särkien. Näitä on valmistunut tänä talvena ainakin 20, en ole laskenut. Mukavaa puuhaa; sopivan nopeasti valmistuvaa tällaiselle kärsimättömälle tyypille. Ja mukavaa on myös se, että pipot kelpaavat lähipiirille. Täytyy tässä hieman kyllä kehua, että pari pipoa lämmittää myös yhden hyvin kuuluisan suomalaisen näyttelijän päätä. Enempää en kerro.

Viikonloppuna kävin Eurokankaassa hipelöimässä kevään uutuuksia. Tämä, jos mikä, on varma kevään merkki. Ompeluhimon herääminen siis.