Loma loppuu, ilmassa on haikeutta. Ei minua töihin paluu pänni, mutta jään kaipaamaan näitä myöhäisiä kesäiltoja kun ollaan pimeän rajamailla. Silloin meidän takapihan pikku puistossa alkaa elämä. Siilin poikaset viipottavat ruuan haussa, kanit ovat samassa puuhassa. Minä istun penkillä hiljaa niitä katsellen, niin pitkään kun mitään näen. Sitten tulen kotiin, eikä vieläkään ole kiire nukkumaan. Tätä minulla tulee ikävä, kun maanantaina alkaa arkiaamun herätykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti