Sadetta piisaa tänä sunnuntaina. Aamusta iltaan. En ole vieläkään saanut aikaiseksi hankkia kunnon sadehousuja ja sadattelen sitä joka kerta kun kastun Kaalepin kanssa lenkkeillessäni. Nyt kyllä menen ensi viikolla kauppaan kun syksykin tulee.

Hiljaista on ollut tämä blogin pito viime aikoina. Muutama viikko meni sairastaessa. Aina kun palasin töihin, olin seuraavana päivänä taas kipeä. Mutta nyt on lenssut selätetty ja elämä hymyilee taas. Paitsi kun sataa.

Ompelukone pölyttyy. Sain mä sentään ommeltua jo aikoja sitten leikatut sohvatyynyn päälliset. Ihanaa Laura Ashleyn pallokangasta, jonka bongasin Eurokankaan korista heinäkuussa. Kangas näyttää jotenkin läikikkäältä tuossa kuvassa, mutta ei ole sitä luonnossa. Olen onnellinen uusista päällisistä.


Muuten en sitten olekaan juuri käsitöitä tehnyt. Kaivoin äsken kaapista viime talvena aloittamani kaulaliinan ja sen ajattelin kutoa nyt vihdoin valmiiksi. Novitan petroolinsinistä Teddy-lankaa. Tulee pitkä kaulaliina ja leveyttäkin piisaa. Sellainen, johon on ihana kietoutua pakkasilla. Viime talvena niitä pakkasia ei juuri ollut ja kai tämänkin kutominen ei siksi motivoinut. Toivotaan parempaa talvea.

Olen suuuuurkea kutoja ja ainoa, jota osaan tehdä, on kaulaliina ja eriparia olevat villasukat. Olen muutenkin käsitöissäni sellainen, että heti-nyt-valmista-kiitos. Yksinkertaisia juttuja siis teen.


Leikitäänkö, pliis?


No rapsuta sitten ainakin, jookos?


Rapsutatko, jos pyydän oikein kauniisti?