Kevään merkkejä

Tein pääsiäsretken mummilaan. Sää suosi ja junamatkakin meni kommelluksitta. Kymijoen rannalla oli rauhallista; kivaa käydä välillä pois kotimaisemista. Mummikin tykkäsi.





Kotona kävi tänään myllerrys. Varma kevään merkki tässä huushollissa on se, että kamat vaihtavat paikkaansa. Nyt olohuoneessa on enemmän tilaa. Ensi viikonloppuna laulaa sitten maalisuti; ainakin ruokapöytä saa uuden maalikerroksen.

Makkarissa ei ole muutokselle mahdollisuutta. Se on ahdas, kuten kuvasta näkyy. Tavaraa on paljon ja mistään ei voi luopua. Onko tuttua? Kuvassa näkyy tädiltä saatu ihana vanha senkki joka toimii kangaskaappina. Kankaita on myös senkin alla olevissa laatikoissa. Nurkassa olevan Billnäsin pöydän pelastin ystävien ulkokatoksesta. Siinä on aina ompelukone käyttövalmiina. Laatikoissa on ompelutarvikkeita. Kummallekin kalusteelle on siis selkeä tarve, tosin pöytä voisi olla pienempikin. Mutta en tahdo luopua Billnäsistä kun se ei mahdu vinttiinkään. Olkoon siis ahdasta, eihän täällä asu kun minä ja Kaaleppi. Toisella ehjällä seinällä on kiinteä kaapisto, josta osa toimii lisätilana kirjoille.

Haaveilen ikuisesti muutosta hieman kauemmas, jotta saisin edes pienen pihan. Näillä pääkaupunkiseudun hinnoilla ei vaan ole yksinäisellä paljoa varaa rivareita ostella. Välillä leikittelen ajatuksella, että muuttaisin takaisin kotikaupunkiini, jotta haave pihasta toteutuisi. Se ei tunnu houkuttelevalta (muutoin kun asumismukavuuden puolesta), koska kaikki ystäväni ovat täällä. Vi ses.