Vanhan sängyn uudet vaatteet

Taloyhtiössämme oli viime keväänä siivouspäivä. Tämä ihastuttava, vanha nukensänky oli menossa roskalavalle. Minä pelastin sen oitis. Vanha maali oli kulunut, likaisen vaaleanpunainen. Sudin päälle kolme kerrosta raikasta minttua, tein uudet petivaatteet ja pakkasin sängyn kummitytölle joulupakettiin. Ostin sänkyyn vielä pienen nallen nukkumaan. Lahja oli tytölle tosi mieluinen.

Patjan tein palasta paksua vanua, jonka päällystin. Peiton vuorena on yksivärinen fleece. Vanua siinä ei ole, koska siitä olisi tullut liian tönkkö. Kankaat ovat kirppiskamaa ja Tildaa. Fleece Eurokankaasta.

Vaihtelu virkistää

Mukava iltapäivä Vanhankaupungin lahdella. Virkistävää lenkkeillä muuallakin kun kotimetsässä. Kaaleppikin tykkäsi. <3

Pipoa pukkaa

Kovin ovat samanlaisia nämä minun piponi aina, mutta olen todennut mallit on niin hyviksi etten viitsi väkisin vaihtaa. Uusin tuttavuus trikoopipoissa ovat nuo samettiset silityskuvat. Toimivat tosi hyvin. Ovat hauskoja ja kestävät kulutusta. Tuo sininen apinapipo (huomatkaa napa!) on jo ollutkin kovassa käytössä. Neulepipoista itselleni jätän pari, loput menevät lahjoiksi. Vuoret niistä vielä puuttuvat; vuoritan neulepipot aina trikoolla, jotta niistä ei tuule läpi ja pitävät muotonsakin paremmin.


Ihanaa sunnuntaita!

Siilien tankkaus

Siileillä on kova kiire tankata talven varalle. Olen nyt lisännyt toisen kattauksen vielä myöhemmälle illalle, koska niitä on niin paljon. Mielenkiintoista, kuinka viesti ruokapaikasta kiirii siilien keskuudessa. Pari piikikkäistä ovat niin pieniä (eivät näy kuvassa), että mua huolettaa etteivät ehdi saada tarpeeksi painoa selvitäkseen horroksesta. Suomen oloissa siilin täytyisi painaa n. 800g, jotta selviävät talven yli. Horroksen aikanahan ne menettävät ainakin puolet ruumiinpainostaan.

Siivoan siilien kupit pois aina aamulla aikaisin, sillä tiedän siilien ruokailevan pitkin yötä. Paikalla oli jonkin aikaa riistakamera, siksi tiedän. Ruokapaikka tulee pitää puhtaana, jotta taudit eivät leviä kotieläimiin eikä toisiin siileihin. Siilithän ovat melko sotkuista sakkia ja sontivat jopa ruokakupeilleen. Siksi siivoan paikan hyvin aina aamuisin kun korjaan kupit pois ja uudelleen illalla ennen kuin laitan ruuat.

Siili on yksineläjä, eikä juurikaan perusta toisista piikikkäistä. On siksi huvittavaa nähdä, kuinka ne ahtautuvat kaikki saman lautasen ääreen, vaikka lautasia on useampi. Kaikki lautaset eivät siis näy kuvassa.


<3 <3 <3

Potentiaali - Norkkokujan Lapset

Ihanat Norkkokujan lapset. Videolla on myös suloisista suloisin kummipoikani. <3

Löytöjä

Helena Tynellin kaunis keltainen Pala-vaasi löytyi Karhulassa sijaitsevasta Tamburiinista. Suosittelen käväisemään, jos siellä päin liikutte. Mahtava valikoima uutta ja vanhaa.



Arabian Meri-teekupit ja KingHot-kulhot löytyivät taas Kannelmäen Ainosta. En ole tuon mallisten teekuppien fani, mutta väri on mahdottoman kaunis. Jotain turkoosin ja petroolin väliltä.



Kaj Franckin suunnittelemat ja Hackmanin valmistamat Scandia-aterimet olivat todellinen löytö. Kirppiksillä näitä ei näe juuri koskaan ja nettihuutokaupoissakin hinta nousee kympistä ylöspäin per kappale. Tämän satsin kappalehinnaksi tuli noin euro. Kuntokin vielä priima. Happy!



Lopuksi kätevän korkeat juomalasit, jotka saivat siskoltani heti tuomion, jotta rumia ovat. Itse tykkään. Tosin tämän sarjan matalampi versio sai jäädä hyllylle.

Ompeluinto jäissä.

Tämän piti olla ompelublogi, mutta minkäs teet kun ompeluinto on jäissä. Näin on, vaikka kangaskaappi hajoaa liitoksistaan kankaiden määrästä johtuen ja lisää tulee haalittua koko ajan. Huomenna on surraan kuitenkin muutaman pipon tilauksesta ja kummitytölle jotain kivaa synttärilahjaksi. Niistä sitten myöhemmin.

Siilit keräävät ahkerasti painoa talven varalle. Eilen illalla piikikkäitä oli kupilla viisi samaan aikaan. En kovin usein viitsi siilejä häiritä salamavalon kanssa, mutta kuvaan taas jonain iltana niiden ruokahetkeä. Mulla on onni omata mukava naapuri, joka syöttää siilit silloin jos mulla on menoa.

Viime viikonlopun olimmekin reissussa, sillä juhlimme 60 vuotiasta isäämme. Oli tosi kiva juhlat; rennosti omassa porukassa. Onnea vielä, sinä ikuinen pikkupoika! Älä koskaan muutu. Nyt he ovatkin taas matkalla maailman toiselle laidalle ja seuraavaan näkemiseen menee tovi.

Samalla reissulla kolusin taas kotikaupungin kirpparit. Saaliina mm. iso nippu Hackmanin Scandiaa pilkkahinnalla, Riihimäen maljakko, juomalaseja yms. Laitan kuvia jahka jaksan.

Tämä soi tänään Spotifyssä:



Aerosmith: Dream On


Every time that I look in the mirror
All these lines on my face getting clearer
The past is gone
It went by like dusk to dawn
Isn't that the way
Everybody's got their dues in life to pay

Yeah, I know nobody knows
Where it comes and where it goes
I know it's everybody's sin
You got to lose to know how to win

Half my life's in books' written pages
Live and learn from fools and from sages
You know it's true
All the things you do, come back to you

Sing with me, sing for the year
Sing for the laughter and sing for the tear
Sing with me, if it's just for today
Maybe tomorrow the good Lord will take you away

Sing with me, sing it for the year
Sing for the laughter and sing for the tear
Sing with me, if it's just for today
Maybe tomorrow the good Lord will take you away

Dream on, dream on, dream on,
Dream until your dream come true
Dream on, dream on, dream on,
And dream until your dream come true
Dream on [7x]

Sing with me, sing it for the year
Sing for the laughter and sing it for the tear
Sing with me, if it's just for today
Maybe tomorrow the good Lord will take you away

Sing with me, sing it for the year
Sing for the laughter and sing it for the tear
Sing with me, if it's just for today
Maybe tomorrow the good Lord will take you away

Olen aikaistanut siilien sapuska-aikaa ja nyt ne tulevat iltapalalle tasan klo 21.15. On hämmästyttävää, kuinka täsmällisiä ne ovat. Tänään olin 5 min myöhässä ja jo siellä oli kolme piikikästä odottelemassa apettaan. Siinä ne rauhassa kävivät kupille, kun mä vielä lusikoin sapuskaa niihin. Rohkeita kavereita. Suurimmalla oli otsassaan valtava punkki; en tohtinut napata sitä pois vaikka mieli teki.

Kuvat on otettu kännykkäkameralla otsalampun valossa. :-)

Piikikkäät ystäväni

Mulla on tällaisia kavereita. Ne tulevat säännöllisesti aina klo 22.30 mutustamaan onnellisena sapuskaansa.

Äiti on super taitava

Kattokaa ny taas kuinka taitava äiti mulla on. Olen aikaisemminkin kertonut hänen koruharrastuksestaan, mutta tässä lisää todistetta. Hän on vääntänyt joka ikisen hopealenkin käsin ja punonut korut. Jälki on moitteetonta. Upeeta, sanon minä.

Loman loppu.

Loma loppuu, ilmassa on haikeutta. Ei minua töihin paluu pänni, mutta jään kaipaamaan näitä myöhäisiä kesäiltoja kun ollaan pimeän rajamailla. Silloin meidän takapihan pikku puistossa alkaa elämä. Siilin poikaset viipottavat ruuan haussa, kanit ovat samassa puuhassa. Minä istun penkillä hiljaa niitä katsellen, niin pitkään kun mitään näen. Sitten tulen kotiin, eikä vieläkään ole kiire nukkumaan. Tätä minulla tulee ikävä, kun maanantaina alkaa arkiaamun herätykset.

Mökkigrilli

Pappamme oli taitava käsistään. Hän rakensi mökin takapihalle kiven päälle grillikatoksen, joka on edelleen käytössä. Itse sytytin sen tänä kesänä ensimmäistä kertaa yksin ja hihitin onnellisena erämies"taidoilleni".

En muista olenko kertonut, mutta mökki on siis papan vanha sukutila. Hän syntyi siellä. 1970-luvulla mökkiä laajennettiin perus omakotitalon kokoiseksi ja 1980-luvulla mummi ja pappa muuttivat sinne pysyvästi.

Papasta on aika jo jättänyt ja mummi asuu läheisessä kylässä, kun talo kävi liian raskaaksi hoitaa. Nykyään talo on meillä mökkinä; vanhemmillani ja meillä neljällä sisaruksella. Se on kovin rakas koko perheelle.

Mutta, tässä siis kuvia grillistä. Viirikuva on viime kesältä, kun vietimme 4-kymppiseni mökillä.




Ja näin voi käydä, jos edellinen grillaaja on viskannut hiiltyneet makkarat grilliin ja jättänyt siivoamatta. Kaalepin onni.

Lomalla

Mä viettelen viimeistä lomaviikkoa. On tullut mökkeiltyä, vietetty aikaa Kotkassa ja välillä kotonakin. Ei pakollisia menoja, juuri niinkuin lomalla kuuluukin.

Eilen palattiin viikon mökkireissulta ja kämppä on kuin pommin jäljiltä. Kaikki mökkikamat (ja sitä oli paljon) keskellä olohuoneen lattiaa. Siivoan kun jaksan.

Mökillä oli ihanaa. Siivosin pihaa, lämmitin saunaa, kuuntelin sitä uskomatonta hiljaisuutta. Kaalepin kanssa käytiin joka päivä läheisellä vuorella samoamassa ja mustikassa. Paikassa on upeaa vanhaa ikimetsää, jossa oli mustikkaa vaikka possuille jakaa. 10 litraa sain kerättyä talven varalle ja mustikkakausihan on vasta alkanut. ;-) Illat venyivät myöhään, lueskelin tai kudoin. Luin uusimman Harry Holen ja muutaman piponkin sain kudottua talven varalle. Telkkua tuli katsottua hyvin vähän.

Hieman pelkäsin kummituksia, pimeänpelkoinen kun olen. Onneksi mulla oli Kaaleppi turvana.

Mökkireissun päätteeksi ajeltiin vielä Kotkaan pariksi yöksi veljen pesueen luokse.

Tässä hiukan kuvasaastetta. Kuvat ovat sekalaisessa järjestyksessä, mutta anti olla. Mulla on muuten kamerassa uusi objektiivi, jota en osaa vielä käyttää.

Äidiltä ja hänen äidiltään olen perinyt rakkauden käsillä tekemiseen. Poljin heti mummini Singeriä kun jalkani ylettivät polkimille. Koulussa rakastin käsitöitä yli kaiken ja olen ommellut niin kauan kuin muistan.

Molemmat, sekä äitini että mummini ovat supertaitavia. Mummi ompelee ja kutoo aivan ihania juttuja. Äiti tekee kaikkea Tiffanytöistä laivan pienoismalleihin. Minä en valitettavasti ole perinyt heidän kärsivällisyyttään pikkutarkkaan puurtamiseen, vaan teen paljon helpompia käsitöitä, jotka saa valmiiksi nopeasti.

Äitini tekee myös tosi kauniita hopeakoruja. Hän ostaa hopean lankana ja muotoilee ja sahaa jokaisen lenkin käsin. Tässä osa koruista, joita hän on minulle tehnyt. Vaalin niitä kuin kalleinta aarrettani. Töissähän en koruja voi pitää, enkä vapaa-aikananikaan viitsi usein kun metsässä rämmin. Mutta kyllä näitä pidettyä tulee. Kaikki korut ovat 925 Sterling hopeaa.

Terkkuja vaan äidille sinne maailman toiselle laidalle. Olet rakas!




Muistankohan ketjujen nimet oikein.. Ylhäältä alas:

1. Lohikäärme
2. Piina (ketju on hyvin vaikea tehdä, siitä nimi)
3. Oili
4. Oili + Svarowskin kristallia, salpalukko
5. ?
6. Tällä on Lappiin viittaava nimi, en muista *edit* Lapin kulta
7. Oili + Svarowskin kristallia

Juhannusta!

Leppoisaa juhannusta kaikille. Ottakeehan iisisti, älkääkä sukeltako tuntemattomiin vesiin.

Minä ja Kaaleppi vietetään tänä vuonna cityjuhannus. Ollaan ihan kotosalla siis. Outoa, en tiedä oliko tämä hyvä päätös -on hieman orpo olo. Mutta täällä nyt kuitenkin ollaan.

Kesää

Kesä on lähtenyt kivasti käyntiin. Mukavia kesäjuhlia; kummilasten ja ystävän synttärikemuja, koirapuiston kesäpileet ja ihanaa hellettä. Paljon oleilua ja luonnossa liikkumista.

Alkuviikosta olin pelaamassa pesäpalloa pitkästä aikaa. Oli aivan mielettömän hienoa, mä rakastan sitä peliä. Pelit jatkuvat kerta viikkoon aina maanantaisin; mä olen niin innoissani. Hieman on tällä viikolla ollut paikat kipeänä, mutta paljon vähemmän kuin odotin.

Tiistaina oltiin Vartiosaaressa työporukan kanssa kehittämispäivää viettämässä. Meillä on tosi hyvä tiimi, saadaan asioita aikaan ja kaikki hyvässä sovussa. Osan kanssa ollaan ystäviäkin ja tavataan muutenkin kuin töissä. Laitoin tuohon linkin Vartiosaaresta, ainakin mulle se oli uusi tuttavuus. Saari on yllättävän suuri (82 ha). Sinne ei ole Laajasalosta venekuljetusta, joten soudimme kapean salmen yli. Vartiosaaressa on 57 huvilaa, joista suuri osa on Helsingin kaupungin omistuksessa. Niin myös se kaunis kaunis puuhuvila, jossa me olimme. Näin itseni jo asumassa siellä kesät, valitsin makuuhuoneenkin. ;)

Hyvä ystävä muutti Malesiaan maanantaina. Tosin onneksi vain kesän ajaksi. Ikävä on silti jo nyt, Kurkiemo. Terkkuja vaan; nauti, elä ja koe kaikkea ihanaa. Palataan taas pian. Nörteille kiitos Skypestä ja Facebookista!

Mulla alkaa kesäloma kolmen viikon päästä. Nyt alkavat jo aamut olemaan kankeita, en tahdo millään päästä ylös. Henkisesti en vielä suuremmin loman perään haikaile, töissä on ollut mukavaa. Mutta kyllähän sitä taas loman jälkeen jaksaa paremmin. Suuremmin en ole lomaani suunnitellut, paitsi että yhdeksi viikoksi olen vuokrannut auton ja silloin suuntaan Kaalepin kanssa mökille

Toivottavasti pääsen myös merelle, sinne mulla on ikuinen kaipuu -merikaupungin tyttö kun olen. Olen pienestä pitäen istunut veneessä ja oppinut rakastamaan merta. Lapsuuden kesälomat vietettiin saaristossa telttaillen, arki-iltoinakin käytiin veneajeluilla. Meillä ei ollut autoa, vaan oli vene. Isäni on aina ollut kalamies ja mä olin usein hänen kalakaverinsa. Jo alle kouluikäisenä olin mukana kalareissuilla. Aikuisiällä veneilymahdollisuudet ovat olleet vähäisiä, mutta kaipuu kytee.


Lomailen nyt kolme viikkoa, säästän loput kaksi tammikuuhun jolloin lennän veljen kanssa Uruquayhin äidin ja isän luokse.

Kuvat ovat vähän sekalaisia, kutein usein ovat. Ensimmäinen on vappupiknikiltä Viikin kallioilta. Kaaleppi söi omia eväitään.


class="separator" style="clear: both; text-align: center;">

Sunnuntaita.

Järjetön väsymys koko viikonlopun. Suunnitellut mekko-ompelut jäivät kun en yksinkertaisesti jaksanut. Sen sijaan väsäsin muutamia paperiperhosia ja kaivelin taas pitkästä aikaa helmilaatikkoani kahden rannekorun verran. Korut tulevat lahjaksi työkaverille, joka tietääkseni ei lue tätä.

Lauantaina käväsin Siivouspäivän kirppiksillä keskustassa. Tulin hieman laihan saaliin kanssa kotiin, koska olin liikkeellä vasta puolen päivän jälkeen. Kivasti kaupungilla oli populaa ja oli kätevää kun kirppispaikat oli merkitty Siivouspäivän nettisivuille, niin paikat löysi helposti.

Tässä tämä tänään, ei muuta asiaa. Nyt lähden Kaalepin kanssa metsään.

Vanhat ja kierot

Olen joskus aiemminkin esitellyt täällä naapuritalon roska-astioiden kupeesta löytämäni upean vanhan peilin. En laittanut sitä koskaan seinälle, vaan peili on lojunut ompelupöydän takana odottamassa sopivaa paikkaa. Nyt sellainen löytyi ja kyllä on sanottava, että upea on. Kehystä varovaisesti putsatessani siitä rapisi maalia pois, mutta minua ei haittaa. Seuraavaksi taidan kuitenkin vetäistä siihen lakan päälle, jotta se säilyisi nykyisessä asussaan. Lasi on vanha ja ihanan kiero.

Vanha sivupöytä on muutaman euron kirpparilöytö vuosien takaa.

Alakuvassa on eteisen seinä, joka on jäänyt kesken. Jospa tänä kesänä saisin sen valmiiksi. Kuvia riittää, mutta kehyksiä täytyy ostaa lisää. Mieluiten vanhoja ja kieroja. Nekin.